Virkamiesvaltaa ja kumileimasimia

Kalevan mielipideosastolla oli tänään hyvä kirjoitus siitä, miten kunnallispolitiikka toimii. (en ole itse sen takana, vaikka toivoisin jopa olevani) Kirjoittaja väitti, että päätöksenteko on todellisuudessa erittäin pitkälti virkamiesten käsissä ja luottamushenkilöt lautakunnissaan toimivat kumileimasimena. Naulan kantaan!

"Päätöksiä" tehdään niin lautakunnissa, valtuustoissa kuin muissakin vastaavissa elimissä HYVIN puutteellisin tiedoin. Luottamushenkilö EI PYSTY ottamaan kaikista asioista itse tarkempaa selkoa, sillä päätettäviä asioita tulee sen verran paljon. (ja tähän virkamiehet luottavat) Luottamushenkilön on käytännössä pakko, ainakin hyvin pitkälti, olla esittelijöiden toimesta tarjotun (puutteellisen ja puolueellisen) tiedon varassa.

Siinä missä aitojen päätösten tekoa estää tiedon puute, aitoa poliikan tekoa estää perisuomalainen, konsensushenkinen tapa toimia yhteisten asioiden hoitamiseksi. Asioita ei saa kärjistää. Ristiriitoja ei saa tuoda esille. Konfliktia ei saa lietsoa. Toisten puolueiden edustajia ei saa suututtaa, koska he eivät ehkä tulevaisuudessa enää leiki riidankylväjän kanssa! Pääasia on, että yli puoluerajojen voidaan yhdessä hyssytellä hyvässä hengessä ja taputella toisia selkään sujuvasti loppuun viedyn poliittisen piirileikkikierroksen päätteeksi.

On sanottu, että politiikasta on kadonnut politiikka. Ja näinhän se on. Päätöksia tehdään ikään kuin minkäänlaisia mieltä kuohuttavia ristiriitoja eri ihmisryhmien intressien välillä ei tässä yhteiskunnassa olisi.

Nyt se sitten iski!

Pelätty sikainfluenssa on iskenyt perheeseemme. Tai näin voi ainakin arvella hyvin suurella todennäköisyydellä.Nuoremman tyttäremme on testattu sairastavan A-tyypin influenssaa, mutta sitä, onko kyseessä sikainfluenssa vaiko tavallinen kausi-influenssa ei voi satavarmaksi sanoa, sillä sikainfluenssatestejä ei tehdä. Oireet täsmäävät kuitenkin kahden lääkärin mukaan juuri sikainfluenssaan, eikä tyttäremme ole koskaan ollut niin kipeänä kuin nyt.

Muilla perheenjäsenillä tauti on ollut lievempää sorttia. Vanhemmalla tyttärellä oli kaksi päivää kuumetta ja sen jälkeen pientä lämpöilyä. Perheen aikuisilla ei ole ollut edes kuumetta, vain pientä kurkkukipua, yskää, vilunväristyksiä, pääkipua ja väsymystä. (olemme kuitenkin olleet siinä määrin likeisessä kontaktissa keskenämme, että mikäli ei olisi tarttunut, niin ei sitten tarttuisi millään)

Tässä kaiken huolen ja hämmennyksen keskellä olen miettinyt, onko valmistautuminen Suomessa ollut riittävällä tasolla ja pelaako hoito asianmukaisesti. (meinaan taipua ajattelemaan että EI ja EI) Ristiriitaisen tiedon määrä on tällä hetkellä joka tapauksessa sitä luokkaa, ettei meinaa millään tietää mitä ajatella koko taudista ja sen hoidosta. Sen tiedän kuitenkin kokemuksesta, että hoitoasioissa on osattava pitää puolensa. On osattava vaatia hoitoa, jos sitä julkiselta puolelta meinaa saada! (valitettavasti)

Itse vaadin, että tyttärelleni tehdään influenssatesti ja tuloksen varmistuttua vaadin, että määrätään viruslääkettä. Sain haluamani ja tyttäreni sai Tamifluta. Sitä, auttaako kyseinen lääke jotakin vai ei, en tiedä, koska yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Lääkärit sitä kuuleman mukaan ovat kuitenkin joukoin itselleen hamstranneet, joten olettaisin, että sillä joku merkitys on.

Koska olen itse aina käyttänyt julkista terveydenhuoltoa, en tiedä onko tilanne ja palvelu parempaa yksityisellä puolella, mutta itse en kokemusteni perusteella kehuisi esim. Oulun terveydenhuoltoa kovinkaan laadukkaaksi. Soitimme influenssaneuvontaan puoli neljältä, kun lapsella oli ollut rajua ja jatkuvaa oksentelua. Neuvonnasta ohjattiin soittamaan yhteispäivystykseen ennen sinne menoa. Puhelimessa piti jonottaa 15 minuuttia, ennen kuin puhelu meni läpi. Olimme yhteispäivystyksessä puoli viiden maissa. Perille päästyämme vietimmi ensiksi kaksi tuntia yhteispäivystyksen puolella ja sitten VIISI tuntia lasten päivystyksen puolella, koska oli tarpeen pyytää lastenlääkärin konsultaatiota. Yhteensä seitsemän tunnin ruljanssi tuntui kohtuuttoman pitkältä kovasti huonovointisen nelivuotiaan kanssa!

Mielenkiintoista reissussa oli myös se, että yhteispäivystyksen puolella sikainfluenssaepäilyt ohjattiin lasikoppiin hengityssuojin varustettuna ja käsidesinfektion kautta, mutta lasten päivystyksen puolella, jonne mennään vain lääkärin lähetteellä, sikainfluenssaepäilytapauksille ei ollut omaa tilaa. Sikainfluenssaepäilytapaukset pantiin samaan tilaan odottamaan jo sairaaksi tiedettyjen muiden lasten ja heidän vanhempiensa kanssa. ETTÄ NÄIN.

Ketkuilua ja korruptiota

Käytin tätä samaa otsikkoa ennen kunnallisvaaleja, kun mietin mihin olen pääni pistämässä ottaessani osaa politiikan kiemuroihin (huom! kirjoitus ei enää ole blogiarkistossa). Tuolloin kirjoitin siitä, kuinka minua oli varoiteltu korruptoitumasta ja miten kierona pelinä politiikka yleensä ottaen nähdään. Mikään ei ole vuodessa muuttunut - ainakaan parempaan suuntaan.

Vaalirahoitussotkujen sanotaan syövän luottamusta poliitikoihin ja vähentävän äänestysaktiivisuutta entisestään. Mitä vielä! Nythän sitä vasta pitäisikin innostua äänestämään.

Pitäisi vaihtaa kaikki ne poliitikot, joihin luottamus on mennyt.

Skeptisimmät kuitenkin uskovat, ettei vaihtamalla parane. Kaikki politiikkaan mukaan menevät ovat joko valmiiksi moraaliltaan arveluttavia tai tulevat sellaisiksi vallankahvasta vain pinsettiotteenkin saadessaan.

Itse olen halunnut vähän provosoida tästä aiheesta eniten vaahtoavia:

a) miksi ihmiset ovat niin tyhmiä, että äänestävät luottamustehtäviin moraalittomia ketkuja? eikö vastuullisella kansalaisella äänestäessään ole velvollisuus ottaa selvää, ketä äänestää?

b) miksi moraaliltaan nykypoliitikkoja paremmat ihmiset vain tyytyvät arvostelemaan poliitikkoja, eivätkä itse asettaudu vaaleissa ehdolle? eikö suoraselkäisen kansalaisen tulisi olla vaaleissa käytettävissä, jos kerran edustaa moraalinsa, älynsä ja näkemyksensä puolesta parempaa sakkia kuin nykyiset poliitikot?

Mutta tosissaankin pohdittuna asia on vähän niin ja näin, sekä että.

On oikeasti väärin salailla saamaansa rahoitusta tai valehdella siitä. On väärin, että joillekin ihmisille tunkee rahaa ovista ja ikkunoista ja raha voi vaikuttaa heidän päätöksiinsä. On kuitenkin sekin totta, että suomalainen ihminen tuppaa olemaan mukautuvainen ja tekemään niin kuin aina on tehty ja muutkin tekevät. Tarkoitan tällä sitä, että todelliset oman tiensä kulkijat ja rohkeat toisinajattelijat ovat tosi elämässä harvassa, eivätkä kaikki poliitikot suinkaan voi olla näitä. Jos suomalainen tapa tehdä politiikkaa on mätä, se mädättää suurimman osan siihen mukaan menevistä. (sen sijaan, että olisivat välttämättä valmiiksi mätiä)

Olipa asia miten hyvänsä, on hyvä että poliittista kulttuuriamme tuuletetaan. (sitähän on itsellänikin tullut tässä toivottua) Seuraavaksi olisi syytä kääntää katse kunnallisvaalien rahoitukseen. Tulevaisuudessa olisi aiheellista avata keskustelu myös mm. vallitsevasta konsensushenkisestä hymistelystä ja näennäisdemokraattisesta päätöksentekokulttuurista, jossa päätösten tekijöinä ovat monesti tosi asiassa virkamiehet ja luottamushenkilöiden roolina on lähinnä käydä (ikään kuin paskan kummina) siunaamassa päätökset.